A-pi-noi-den ke-sä 1


Mei-dän
pi-hal-lam-me
a-suu
kak-si a-pi-naa:
Aa-po
ja
Ee-tu.
Niil-lä on
pie-ni
ta-lo,
jos-sa on
kak-si pien-tä ik-ku-naa.
A-pi-nat
kä-ve-le-vät
pi-hal-la
vain sil-lä ai-kaa, kun
ih-mi-si-ä
ei näy.
Mi-nä
en o-le näh-nyt
näi-tä a-pi-noi-ta.
Jos-kus
o-len kat-so-nut ik-ku-nas-ta si-sään,
mut-ta
ver-hot o-li-vat e-des-sä
ja
o-vi o-li kiin-ni.
On vii-mein ke-sä,
ja
luon-to
on he-rän-nyt.
Jo-ka puo-lel-la on
vih-re-ää,
ja
nii-tyl-lä
on
kuk-ki-a.
Luon-to
tuok-suu hy-väl-le.
Kou-lu on lop-pu-nut
ja
mi-nul-la on
lo-ma.
O-lem-me
kyl-vä-neet kas-vi-maal-le
sa-laat-te-ja,
her-nei-tä,
pe-ru-noi-ta,
si-pu-lei-ta
ja
kuk-ki-a.
Mi-nä o-dot-te-len
kas-vien il-mes-ty-mis-tä maan pin-nal-le.
Au-rin-ko on pais-ta-nut
ko-ko vii-kon,
ja
mi-nä
o-len kas-tel-lut
kas-vi-maa-ta
jo-ka päi-vä.
A-pi-noi-den
mö-kis-tä
on kuu-lu-nut vä-hän
ko-pi-naa
il-tai-sin.
A-a-mul-la
näin, et-tä
jo-ku liik-kui
a-pi-noi-den ta-lon lä-hel-lä.
A-jat-te-lin,
et-tä
siel-lä
on
myy-ri-ä
tai
jä-nik-si-ä.
Me-nin
kat-so-maan,
mut-ta
siel-lä
o-li
hil-jais-ta.
Ta-ri-nan on kir-joit-ta-nut: Lee-na Ra-veik-ko
Tekijänoikeudet
Saavutettavuusseloste