A-pi-noi-den tal-vi 1


O-li
tal-vi
ja
aa-mu.
Maas-sa
o-li
lun-ta
ja
o-li
kyl-mä.
Aa-po
a-va-si o-ven
ja
tu-li u-los.
Se
muis-ti
suk-set
ta-lon
ta-ka-na.
Nyt
on
hy-vä
sää
hiih-tä-mi-sel-le.
Ee-tu
ha-lu-si tul-la mu-kaan
kat-se-le-maan
hiih-to-a.
Mä-ki
o-li
suu-ri.
Aa-po
pel-kä-si.
Hiih-tä-mi-nen
on
vai-ke-aa.
Ee-tu
huu-si,
et-tä ä-lä pel-kää!
Aa-po
sul-ki sil-mät
ja
las-ki a-las-päin.
Tuu-li pu-hal-si
kor-viin,
hat-tu len-si pois,
ja
Aa-pon
las-ku
py-säh-tyi
suu-reen ki-nok-seen.
Vain
jal-ka
ja
pää
o-li-vat
lu-men pääl-lä.
Ee-tu
nau-roi:
"Si-nä et pe-län-nyt."
Hiih-tä-mi-sen
jäl-keen
a-pi-nat
me-ni-vät si-säl-le
pie-neen ta-loon-sa
ja
keit-ti-vät
kaa-ka-o-ta.
Kun mi-nä
tu-lin u-los
ja
läh-din hiih-tä-mään,
näin
pie-nen la-dun.
La-tu kul-ki
mö-kil-tä
mä-el-le.
Mut-ta mi-nä
en näh-nyt
suk-si-a.
Jäin ih-met-te-le-mään
pien-tä
hat-tu-a
la-dun
vie-res-sä.
Ta-ri-nan on kir-joit-ta-nut: Lee-na Ra-veik-ko
Tekijänoikeudet