A-pi-noi-den tal-vi 3


E-rää-nä päi-vä-nä
Aa-po
sa-noi:
"Mi-nä en ha-lu-a
syö-dä ba-naa-ni-a.
Me
syöm-me
nii-tä
jo-ka päi-vä.
Tä-nään
mi-nä ha-lu-an
syö-dä ruu-ak-si
jo-tain muu-ta".
Ee-tu
sa-noi:
"Läh-de-tään
on-ki-maan.
Ka-la-keit-to
on
her-kul-lis-ta".
A-pi-nat
pu-ki-vat ken-gät,
ha-tut
ja
kä-si-neet.
Sit-ten
he
läh-ti-vät
jär-ven jääl-le.
Aa-po
kan-toi
kai-raa
ja
Ee-tu
on-ke-a.
Ne
kai-ra-si-vat
rei-än jää-hän
ja
is-tui-vat
ja
o-dot-ti-vat.
O-li hil-jais-ta
ja
au-rin-ko pais-toi.
Kau-kaa
kuu-lui
koi-ran hau-kun-taa.
A-pi-nat
nu-kah-ti-vat.
Ne
nuk-kui-vat
10 mi-nuut-ti-a,
20 mi-nuut-ti-a,
yh-den tun-nin.
Ka-laa
ei tul-lut.
Mut-ta sit-ten
on-ki
lii-kah-ti kä-sis-sä:
ka-la!
Aa-po
a-va-si sil-mät
ja
ve-ti on-ke-a.
Ka-la o-li
pai-na-va
ja
suu-ri.
Aa-po
ja
Ee-tu
ve-ti-vät on-ke-a
yh-des-sä.
Yh-täk-ki-ä
ne
kaa-tui-vat
jääl-le.
Ka-la ui
pois.
"Pa-hus!",
sa-noi
Aa-po.
Nyt
me
em-me voi syö-dä
ka-la-keit-to-a".
Seu-raa-va-na a-a-mu-na
mi-nä näin,
et-tä lin-tu-lau-ta
o-li tyh-jä.
O-lin
lait-ta-nut sin-ne
sie-me-ni-ä.
Lu-men pääl-lä
nä-kyi
pie-ni-ä ja-lan-jäl-ki-ä.
Ta-ri-nan on kir-joit-ta-nut: Lee-na Ra-veik-ko
Tekijänoikeudet
Saavutettavuusseloste