A-pi-noi-den tal-vi 4
Au-rin-ko pais-toija
o-li läm-min, 
o-li ke-vät.
Lin-nut lau-loi-vatja
lu-mi
o-li al-ka-nut su-laa.
Mi-nul-la o-li ol-lut
pal-jon työ-tä
kou-lus-saja
o-lin u-noh-ta-nut
a-pi-nat.
Kun o-lin vie-mäs-sä
suk-si-a
va-ras-toon, 
muis-tin
la-dun.Sen la-dun
o-lin näh-nyt
tal-vel-la.
Mi-nä me-nin
pu-rol-le.
Pu-ros-sa vir-ta-si
pal-jon vet-tä,
se pi-ti
ko-vaa ään-tä.
Ta-lo o-li
siel-lä,
mut-ta siel-lä ei ol-luta-pi-noi-ta.Kun
kat-soin tark-kaan,näin 
muis-ti-la-pun
o-ves-sa.
La-pus-sa lu-ki:
Me
tu-lem-me ta-kai-sin
ke-säl-lä.Ta-ri-nan on kir-joit-ta-nut: Lee-na Ra-veik-ko