Met-sän e-läi-mi-ä


Pit-kä-kor-vai-nen met-sä-jä-nis
on ta-val-li-sim-pi-a
met-siem-me e-läi-mis-tä.
Tal-vi-sin
jä-nik-sen turk-ki on val-koi-nen
ja
ke-säi-sin
rus-ke-a.
Ke-säl-lä
jä-nis
syö ruo-ho-a
ja
tal-vel-la
leh-ti-pui-den kuor-ta.
Jä-nis hyp-pii ke-vys-ti
myös lu-mi-han-ges-sa.
Sar-vi-päi-nen hir-vi
on suu-ri e-läin,
jol-la
on pit-kät ja-lat.
Niin-pä se liik-kuu hel-pos-ti
myös lu-mes-sa.
Hir-vet liik-ku-vat
hä-mä-rän ai-kaan
a-a-mul-la
ja
il-lal-la.
Tal-vi-sin
hir-vet syö-vät pui-den ok-si-a ja kuor-ta,
ke-säl-lä
pui-den leh-ti-ä
ja
tai-mi-a.
Ke-säl-lä
met-säs-sä
liik-kuu myös kar-hu.
Kar-hun
herk-ku-a o-vat
met-sä-mar-jat,
tou-kat,
muu-ra-hai-set
ja
hu-na-ja.
Jos-kus
kar-hu
voi saa-lis-taa ruu-ak-si
myös
hir-ven.
Tal-vel-la
kar-hu nuk-kuu tal-vi-un-ta.
Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa
Tekijänoikeudet
Saavutettavuusseloste