Nuotiolaulu


Meill' on
metsässä nuotiopiiri,
missä kuusten
kuiske soi.
Kipunat
kohti tähtiä
kiirii,
lähipuutkin
punervoi.
Ja me
muistaen
sankariaikaa,
sadun tenhoon
tunnemme
taikaa,
kun
laulumme
yön yli kiirii,
ja
kun
hongat
huminoi.
Ja
me
muistaen
sankariaikaa,
sadun tenhoon
tunnemme
taikaa,
kun
laulumme
yön yli kiirii,
ja
kun
hongat
huminoi.
Tuli leiskuen
nuolevi
puuta,
hämy verhoo
metsän, maan.
Jutut kuulemm,
huudot,
vaan muuta
sydän
syttyy
tuntemaan.
Ja
me
muistaen
sankariaikaa,
sadun tenhoon
tunnemme
taikaa,
kun
laulumme
yön yli kiirii,
ja
kun
hongat
huminoi.
Ja
me
muistaen
sankariaikaa,
sadun tenhoon
tunnemme
taikaa,
kun
laulumme
yön yli kiirii,
ja
kun
hongat
huminoi.
Ja kun
himmenee
hiipuva hiillos,
ja kun
lankee lauha yö,
viime laulussa
harras soi kiitos,
Pyhän Yrjön
kutsuu työ.
Ja
me
muistaen
sankariaikaa
sadun tenhoon
tunnemme
taikaa,
kun
laulumme
yön yli kiirii,
ja kun
hongat
huminoi.
Ja
me
muistaen
sankariaikaa
sadun tenhoon
tunnemme
taikaa,
kun
laulumme
yön yli kiirii,
ja kun
hongat
huminoi.
Sävel & sanat: trad.
Tekijänoikeudet